Kuinka apinamieli kesytetään? Matkakertomuksia ja mielen maisemia

Vivre sans amour n’est pas vivre, et vivre dans l’amour sans souffrir est impossible. Eläminen ilman rakkautta on ei ole elämistä, ja elää rakkaudessa ilman kärsimystä on mahdotonta. Henri-Frédéric Amiel Heräsin seuraavana aamuna virkistyneenä. Aamukahvin jälkeen aloitin harjoitukset Margarethan ohjaajamana. Päivien ohjelma noudatti seuraavien kolmen päivän aikana samaa rytmiä. Aamulla virittäydyin päivään herättelemällä kehon joogaharjoituksella, aistit viiden aistin harjoituksella ja mielen pohtimalla GLAD-mallin mukaisesti edellistä vuorokautta: mistä olen kiitollinen (G = Gratitude), mitä opin (L = Learned), mitä saavutin (A = Achieved) ja mistä iloitsin (D = Delighted). Aamupäivällä tein kävelymeditaation ensin yksin ja sen jälkeen hevosen kanssa, jonka jälkeen oli vuorossa läsnäoloharjoitus hevosen kanssa. Päivällä oli runsaasti vapaa-aikaa levätä, käydä kävelyllä viinitarhojen ympäri, väritellä mandaloita tai kirjoitella sekä seurailla kissojen mielenkiintoisia touhu

Quand tu pardonnes, tu ne changes pas le passé, tu changes le futur!   Kun annat anteeksi, et muuta menneisyyttä, muutat tulevaisuutta!   Tuntematon Perjantai oli onneksi jo viileämpi päivä, mikä oli tarpeen vaellukseni viimeistä ja pisintä etappia varten. Päätin palata kiltisti takaisin Compostellan reitille samaa pyörätietä kuin olin Condriniin tullutkin ja jatkaa merkittyä reittiä määränpäähäni Eauzeen, kaupunkiin, jonka nimen ääntäminen on käsittämättömän vaikeaa. Olen nyt harjoitellut ääntämistä natiiveja matkimalla yhdeksän vuorokautta enkä vieläkään saa vokaaliäänteitä taipumaan suussani oikein. Matkaa kertyi kaiken kaikkiaan 20 km ja se sujui joutuisasti. Koko matkan sain kävellä yksin, mutta n. 12 km:n kohdalla olevassa taukopaikassa tapasin ihastuttavan ranskalaisen 23-vuotiaan LBGT-tytön, joka puhui täydellistä englantia vietettyään Lontoossa vuoden vaihdossa. Ja kyllä tädillä ja tytöllä riittikin puhuttavaa! Kasvatettuani neljää poikaa aikamiehiksi on nuorilla miehillä aina

  Il y a dans chaque coeur un coin de solitude que personne ne peut atteindre. Jokaisessa sydämessä on yksinäisyyden nurkka, johon kukaan ei pääse. Albert Camus Taas lähdin Gite'stä viimeisenä, mutta kuitenkin jo 7.15. Oli tulossa viikon kuumin päivä: lämpötilaa oli luvattu +41c. Onneksi minulla oli myös lyhin päivämatka, vain 9km, joka taittui varsin nopeasti ensin Compostellan polkua ja sitten majatalon isännän neuvomaa pyöräilytietä, joka muuten näkyi myös Philippen puhelimeeni asennuttamassa Mapy.zc sovelluksessa. Pyörätiellä kohtasin vanhan miehen, joka ulkoilutti vanhaa koiraa, border collieta, joka on todella suosittu rotu Ranskassa. Välillemme sukeutui mielenkiintoinen keskustelu, joka lähti liikkeelle lingvistiikasta ja päätyi yhteiseen pohdintaan siitä, mikä on elämässä olennaista, tietoisuuden harjoittamisen merkityksellisyyteen ja kummasteluun nykyihmisten digiorjuudesta. Voi kuinka onnellinen ja kiitollinen olenkaan siitä, että pystyn tällaisiin keskustelui

  Le secret du bonheur c'est la liberté, et le secret de la liberté c'est le courage. Onnen salaisuus on vapaus, ja vapauden salaisuus on rohkeus.   Thucydide   Etelä-Ranskassa oli varoitus vaarallisesta kuumuudesta ja minä pääsin matkaan aivan liian myöhään, vasta klo 7.45 jäätyämme Monican kanssa suustamme kiinni. Philippe oli asennuttanut kännykkääni sovelluksen, jota käyttämällä en enää ikinä eksyisi - en edes Espoossa. Mapy.cz luotsasi minut varmasti ja suoraan Compostellan reitille Condomin kaupungin läpi. Alkumatka kävi taas melko joutuisasti, tervehdin esikaupunkialueen omakotitalojen koiria ja juttelin Portugalin Coimbrasta kotoisin olevan miehen kanssa, joka oli varteenotettavan vaeltajan näköinen: parrakas ja ahavoitunut, reppu täynnä lippuja ja merkkejä ja siinä roikkui pieni paistinpannu, jalassa elämää nähneet nahkaiset vaelluskengät. Hän oli lähtenyt matkaan toukokuussa ja aikoi vaeltaa La Compostellaa yhteensä kaksi kuukautta ehtien perille La Santiago de Compo

Se perdre est une façon dangereuse de se trouver. Kun eksyy, voi olla vaarassa löytää itsensä Clarisse Lispector Olen aina se, joka lähtee Gîte’stä (Accueil pour pelerins eli pyhiinvaeltajien retkeilymaja) viimeisenä. Edellisillan illalliskaveri Renée oli selvästikin vainunnut mariuuden olennaisuuden, koska hän huolellisesti varmisteli kanssani usemman asian: muistutti kahvinkeittimen sammuttamisesta, näytti miten ulko-ovi suljetaan ja kädestä pitäen opasti, mistä löytäisin taas La Compostellen reitille. Kaksi enismmäistä asiaa suoritin erinomaisesti, viimeinen ei mennyt ihan niinkuin oli tarkoitus. Olin päässyt kuitenkin aika ajoissa liikenteeseen, joten ei ollut vielä kuuma ja kävely sujui helposti. Olin jo jonkin aikaa pohtinut kolmannen postauksen sisältöä ja tiesin sen raskaaksi. Nauhoitin postauksen sisältöä monologina puhelimeen, kävelin ja itkin vuolaasti. Sen jälkeen olo oli keventynyt, oli kuin repustakin olisi puolet painosta pudonnut. Pian saavuinkin taas uuteen kylään: hau